Seuraava passiivitalon määritelmä on suoraan Passiivitalo.fi Oyn sivuilta.

Passiivitalot ovat karkeasti ottaen rakennuksia, joissa saavutetaan hyvä sisäympäristö -sekä kesällä että talvella sopiva ja miellyttävä sisäilman lämpötila- ja matalat elinkaarikustannukset äärimmäisen pienellä energiankulutuksella.

Kustannusajattelu onkin oikeastaan osa koko konseptin ydintä: Kun lämmöntarve saadaan niin alas kuin passiivitalossa, voidaan selvitä ilman radiaattoreita ja vähentää putkien ja lämmöntuottolaitteiden määrää. Näin saatavilla säästöillä voidaan vuorostaan kustantaa lämmöntarpeen vähentämistä näin alas. Oheisessa kuvassa näkyvä pudotus rakennuskustannuksissa ja täten elinkaarikustannuksissa kun lämmöntarve laskee noin 15 kWh/m²/vuosi, on osoitus tästä.

Keskeiset tekniset vaatimukset ovat:

• Lämmöntarve: korkeintaan 15 kWh/netto-m²/vuosi oletuksilla, jotka lasketaan varman päälle
• Yhteenlaskettu primäärienergiantarve korkeintaan 120 kWh/m²/vuosi, sisältäen kaiken lämmöntarpeen ja lämpimän käyttöveden sekä kaiken talotekniikan että kotitalouden vaatiman sähkönkulutuksen eri energialähteiden primäärienergiakertoimilla painotettuna
• Ilmatiiveys: Ilmanvuotoluku n₅₀ korkeintaan 0,60 h^-1^ (0,3-0,4 l/s/m²) EN 13829:n mukaan, tosin testaus suoritetaan sekä ali- että ylipaineella

Nämä ovat ne kolme keskeistä ehtoa, jotka tulee täyttää, jotta rakennus voidaan sertifioida passiivitalona.
Rakennuksen jokaisen osan tulee täyttää ehdot. Siksi rakennuksessa, jossa on enemmän kuin yksi erillinen osa, kaikkien osien tulee täyttää ehdot. Korjausrakentamisessa saavutetaan passiivitalostandardi, jos jokainen tarkasteltu vyöhyke, joka sisältää vähintään yhden ulkoseinän, ylä- ja alapohjan, täyttää sertiointivaatimukset. Yksittäisiä asuntoja kerrostalossa ei voida sertifioida.

Tämä asettaa korkeita vaatimuksia sekä suunnittelulle että toteutukselle. Sertifiointi toimii passiivitalojen laadunvarmistuksena.

Rakennus ei siis automaattisesti ole passiivitalo, jos se sattumalta lämmitetään yksistään ilmanvaihdon kautta. Toisaalta varsinaisissa passiivitaloissa pärjätään usein pelkällä ilmastointi-ilman lämmityksellä, mutta muitakin lämmönlähteitä voi olla.